torstai 6. helmikuuta 2014

SYTYimme - ja irtipäästämisestä

Ilmari.

Tuuletus! Jumala on kala valittiin eilen Rampin edustajaksi ylioppilasteatterifestareille 2014! Eli jos missaat näytelmän Vaasassa, huhtikuussa Jyväskylässä tarjoutuu näkemiseen tilaisuus. Oon superinnoissani festareille lähdöstä jo nyt, vaikka olis tässä muutakin ajateltavaa ennen sitä.

Kuten että meillä on kolmet harkat jäljellä ennen kenraalia. Joko tää nyt loppuu? Okei, varmaan mulla on kohta taas asialista täynnä kaikkea tehtävää, mutta nyt tuntuu siltä, etten haluais vielä lopettaa. Tää on joskus ohjaajana olemisessa vaikeinta - kun pitäis päästää irti.

Joku 1, Ronja, joku 2 ja joku 3.

Mä en oo sitä sorttia, että takertuisin ohjauksiini. Kun kenraali on ohi, mun työ on ohi. Sit saa vaan istua katsomossa ja seurata. Se on kivaa. Itse asiassa oon aika monesti ennen kenraalia jättänyt näyttelijät keskenään hetkeksi lavalle ja mennyt toiselle puolelle seinää päästämään näytelmästä irti. Ei mitään dramaattista repimistä, mutta fyysisesti puristan sitä näytelmää (tai sen näytelmän ajatusta) käsissäni ja sit päästän sen näyttelijöiden suuntaan irti. Eikä mulla sen jälkeen oo siihen enää puuttumista. Voin vaan nauttia näyttelijöiden kanssa lämppäämisestä (koska se on paras tapa purkaa jännitys ennen kenraalia tai enskaa) ja satunnaisissa esityksissä käymisestä.

Ei mulla nytkään sellaista tunnetta oo, että haluaisin enää kenraalin jälkeen tota juttua ohjata. Ei ei, se on näyttelijöiden käsissä silloin eikä mulla oo siihen puuttumista. Mun palautteenanto on nyt jo sitä, että tehkää noin niinku nyt teitte, mulla ei oo mitään lisättävää. Mut tuntuu jotenkin tyhjältä, että jonain päivänä niillä on esitys ja siellä ne kalat uiskentelee ilman mua. Nyyh! En toisaalta haluais olla sellainen takertuva ohjaajakaan, ettei tajua jättää prokkista rauhaan vaikka olis jo aika.

Ronja, Ilmari, Aila ja Aava.
Luojan lykky siis, että päästiin festareille, koska niitä ennen tarvitaan varmasti muutamat lämmitysharjoitukset, kun meidän viimeisen esityksen ja festareiden välissä on reipas kuukausi. Pääsen siis pulahtamaan takaisin siihen onnelliseen veteen.

Ai niin ja sit vielä: yhden näyttelijän ajatuksia mm. Jumala on kalan tekemisestä voi lukea täältä.

Aila.
Kuvat oli jälleen Jumala on kalan pressikuvia.

Valoa kohti,
Aino.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti