"Miks sä teet näytelmää uskonnosta?"

Mistä näytelmät kertovat? Näytelmät, kuten tarinat yleensä, kulkevat kahdella tasolla - juonen ja teeman kautta. Juoneksi voidaan sanoa sitä, mikä on tarinalle erityistä, mitä pintapuolisesti tapahtuu. Teemaksi sanotaan sitä, mikä näytelmässä on yleismaailmallista, mitä juonen avulla yritetään sanoa. 

Toki on katsojasta kiinni, kumpaa pitää näytelmässä kiinnostavampana. Itse muodostan mielipiteeni teeman kehittelyn ympärille. Jos näytelmä ei herätä kysymyksiä, tai se ei sano minulle mitään, jotain on mielestäni mennyt pieleen.

Esimerkkinä olkoon Jumala on kala, koska en tällä hetkellä pysty ajattelemaan mitään muuta. Ja koska jo kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa on käynyt selväksi, että tämä ero täytyy tehdä.

Juoni: Neljä nuorta aikuista kehittelee oman uskonnon saadakseen elämäänsä järjestystä, vaaroja ja vastauksia.

Teemat: Yksinäisyys ja ryhmän voima. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen. Onko elämä ikinä helppoa? Miksi ihminen seuraa johtajaa? Miltä tuntuu, kun elämällä ei ole suuntaa? Onko suunnan löytäminen aina hyvä asia?

Jumala on kala ei nimestään huolimatta ole tekijöilleen näytelmä uskonnosta. Se on näytelmä itsensä ja toisten löytämisestä - muun muassa.

Tästä syystä haluaisin esittää yleisölle yhden pyynnön: Käy katsomassa näytelmä ja pohdi, olivatko teemat sinulle tärkeitä. Johtopäätösten vetäminen juonesta ennen katsomista voi anastaa sinulta arvokkaan kokemuksen.

Okei, ja toinen pyyntö: Jos et ole samaa mieltä, älä ole. Perustele mielipiteesi - se hyväksytään.

Katsomossa on lupa provosoitua,

Aino.