"Mut me ollaan tehty tää vaan kerran!"

Ensimmäinen läpäri takana! 

Jumala on kala: Ilmari

Erityisesti lopun kohtaukset on vasta raameissaan ja lavalla näkyy lähinnä heiluvaa paperia, kun kaikki yrittää pysyä plareissa mukana. Vaan näkyy siellä ajatustakin. Pari harkkaa vielä, niin kaikki elementit saadaan yhdistettyä tiiviiksi paketiksi.

Mutta:

Ensimmäisen ja toisen näytöksen kohtaukset ehtivät muhia kauemmin näyttelijöiden aivoissa ja lihasmuistissa, mikä näkyi selvästi. En tiedä miks yllätyn siitä, että ajatustyö voi saada aikaan ihmeitä, mutta niin taas yllätyin. Jo parin päivän kypsyttelyaika muuttaa "se on siinä kunnossa ku sen pitääkin olla tässä vaiheessa" -kohtauksen "oi hyvä ihme toi on täydellinen" -kohtaukseksi. Se on totuus.

Jumala on kala: Aila, Ilmari, Ronja ja Aava.

Vaikka kutsuin läpäriä etukäteen epätoivon läpimenoksi (koska niin se vaan menee), niin ainakin mulla oli harkojen jälkeen superhelpottunut olo. Kaikkihan menee niin kuin pitääkin! Sain jopa pyyhkiä silmähikiä parissa kohtauksessa. Jos menee näin hyvin tässä vaiheessa harkkakautta, mä luulen että ensi-ilta räjäyttää Rampista seinät!

Samalla otettiin ensimmäiset promokuvat, joilla kuvitin tän tekstin. Musta tuntuu, että kuvien ottaminen selkeyttää joskus ajatuksia ja saattaa myös antaa itse näytelmälle paljon. Tässä vaiheessa oli siis täydellinen aika ottaa kuvia ja katsoa mitä niistä syntyy. Mä oon tyytyväinen lopputulokseen.

Jumala on kala: Aava, Aila, Ilmari ja Ronja.

Eilen pidettiin Rampilla siivoustalkoot. Raivattiin mm. tilaa katsomon sivuille raahaamalla kolme tajuttoman painavaa sermiä toiseen paikkaan ja pelaamalla lopuilla tetristä. Tänään mun käsiin sattuu. 

Aivan fiiliksissä,

Aino.

P.S. Meidän toisen trailerin näkee täältä.

P.P.S. Loput promokuvat voi käydä vakoilemassa Rampin kuvapankista.