Maailmalla on minulle yllätys

Kaikki ei ole mennyt aivan putkeen. En ole päässyt mihinkään hakemistani kouluista, joten jatkan syksyllä opintoja Vaasassa. Ajattelin, että tiedän mitä ihanaa tuleva lukuvuosi tuo tullessaan. Nyt? Odotan mitä vielä ihanampaa on tulossa.

Ehkä mä oon täydellinen optimisti, mutta jotenkin mä oon alkanut uskoa, että koen pettymyksiä, koska asiat voisivat mennä vielä paremmin kuin olen kuvitellut. Jos nyt kaikki ei mene suunnitelman mukaan, se tarkoittaa, että on olemassa vielä parempi suunnitelma. Maailmalla on joku ihana yllätys takataskussa, ja sen takia mä en ole siinä tilanteessa, jossa kuvittelin olevani.

Nyt mä vaan odotan. Teen - tietenkin - ja odotan.

Meidän lavasteetkin on rakkautta täynnä.

Itse asiassa yksi mahtava asia on jo tapahtunut. Se... no, en paljastakaan vielä. "Keskeneräistä työtä" ja sitä rataa. Tämä uusi projekti ei sinänsä ole salaisuus, mutta pidän teitä silti hetkisen jännityksessä, jos joku tuttu ei ole jo salapoliisin lailla työskennellen selvittänyt mistä on kyse. Lupaan antaa lisätietoja ihan pian! Olen tästä jutusta kuitenkin superinnoissani, enkä vähiten sen takia, että sillä on mahdollisesti vaikutusta koko Suomen harrastajateatterikenttään. Näin nöyrästi sanottuna.

Pikapäivitys teatteriarjesta: Kesäteatterilla menee hyvin. Eilen satoi vettä ja lavan nurmikolla oli tajuttoman liukasta ja kuraista. Saa nähdä tuleeko tänään samanlainen keli. Yleisö ja näytelmä ovat onneksi iloisia, vaikka sataisi kuin saavista kaatamalla!

Kaikkea hyvää,
Aino.

Kenraalipäivän kuhinoita

"-Minä en osaa osaani, mumisi Muumipappa täyden pakokauhun vallassa. -En muista ainuttakaan sanaa! Emma taputti häntä olalle. -Se kuuluu asiaan, hän sanoi. -Kaikki on täsmälleen niin kuin kenraaliharjoituksessa pitääkin."
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

Tai sekin on tosi kivaa, jos kaikki menee putkeen. Kuten tänään, kun oli Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö -näytelmän kenraali. Tuntuu täydellisen epätodelliselta, että me ei enää harjoitellakaan. Harkoissa olen saanut nauttia paineettomasta, luovasta tekemisestä - olla täysin hetkessä murehtimatta sitä, milloin pitää olla valmis. Ja nyt, hups vaan, me ollaankin valmiita.

Kenraalipäivä alkoi mun osalta ensin töillä, jonka jälkeen menin suoraan pikaisesti sovittuun Yle Radio Pohjanmaan haastatteluun neljän muun näyttelijän kanssa. Oli kivaa ehtiä yhteen kesispressiin, koska työt ovat estäneet mun osallistumisen aikaisempiin tilaisuuksiin.

Menin esityspaikalle uudestaan neljältä muiden kanssa kantamaan tuoleja katsomoon, asettelemaan tarpeiston paikalleen, leikkimään, lämppäämään, avaamaan ääntä, meikkaamaan, pukemaan, tekemään soundcheckin ja hetken jännittämään. Kaikki se ihana kuhina, joka lavalla kävi muutama tunti ennen alkua, sai mussa aikaan suloisen vatsanpohjan kutituksen; sen, kun tietää että kohta tapahtuu ihanan jännittäviä asioita.

Itse kenraali meni hullun nopeasti! Minuutit ennen alkua matelivat ohi tuskaisan hitaasti. Flowtila napsahti kuitenkin päälle sillä sekunnilla, kun astuin lavalle. Muistan menneeni lavalle ja seuraavaksi tajusin, että teemme viimeistä kohtausta ennen väliaikaa. Miten voi olla yhtä aikaa niin tietoinen kaikesta, ja samalla ei tunnu huomaavan mitään? Toinen näytös meni yhtä nopeasti. Mikä mahtava fiilis, kun kumarrusten jälkeen juoksin lavan taakse ja sekunnin ajattelin vain: Me tehtiin se.

Vaikka näytelmän Helga Alibullen julistaa säästä puhumisen liian tavanomaiseksi, teen sen silti. Huh huh! Kenraalin aikana lensi hiki aika tervehenkisesti. Vettä sai litkiä huimasti, mutta oli koko ajan niin paljon tekemistä, ettei kuumuutta kauan ehtinyt päivitellä. Sitä paitsi on paljon mukavampi esiintyä auringonpaisteessa kuin koleassa sadesäässä.

Harkan jälkeen oli kyllä ihana pulahtaa mereen! Rampin kesäteatteri kun on hyvin vaasalaisessa maisemassa aivan rannan vieressä. Toivottavasti saamme pitää saman paikan jatkossakin. Tämä kesä on tuolla paikalla Rampin kymmenes, eli meillä on ihan juhlavuosi! Täytyy sanoa, että sitä ei voisi paremmin juhlia kuin Heiniksen ja Vilttiksen parissa.

Ensi-ilta on huomenna 9.7.2014 klo 18 hotelli Rantasipi Tropiclandian terassipihalla. Esityksiä on elokuun alkuun, joten lämpimästi (säät sen ainakin näyttävät sallivan) tervetuloa!

Enskajännää odotellessa,
Aino.